Varastojen sankarit Arttu Tiitinen ja Kalervo

– Olen kotoisin maatilalta Hankasalmelta. Asuin siellä 20 vuotta vähän alkuun, ja täällä Jyväskylässä olen asunut 1996 alkaen, Arttu kertoo. Ennen Jyväskylää hän kävi opiskelemassa Suonenjoella maatalousalan ammattitutkinnon. – Kotitilalla tein töitä siitä alkaen, kun yletin painamaan pohjaan 165 Massikan kytkimen ja sain vaihteen päälle, mutta ammatikseni en ole päivääkään niitä hommia tehnyt.

Vuonna 1996 Arttu aloitti työt metallialan yrityksessä, jossa viihtyi lopulta 9 vuotta.

– Telinekataja tuli vuokralle meidän hallin pihalle, ja minä sitten siirryin pikkuhiljaa sinne hommiin. Alkuun tein töitä vuokratyöntekijänä vuoden päivät. Tein silloin ihan kaikkea: asennusta, varastoa, autokuskin hommia. Kaikkea mitä vaan oli tehtävänä.

Ensimmäiset työkeikat Telinekatajalla ottivat luulot pois. Ihan ensimmäinen reissu oli paperitehtaalla lämmöntalteenottohuoneessa. Osien kantaminen yli 60-asteiseen tilaan kasvatti ainakin luonnetta, vaikka ”työ ensin, sitten huvi” -asenne olikin opittu jo kotona. Toinen keikka oli puolestaan hiekkapuhallustelineiden purku säiliössä. Säiliön sisällä ei juuri ilma kiertänyt ja hiekka tietenkin ropisi alas apupoikien niskaan.

Mutta sinnittely kannatti: – Kerran sen aikainen esimies sitten kysyi, vaihdanko Telinekatajalle, jos saan vakipaikan. Olin siinä vaiheessa jo tottunut Telinekatajan hommiin, eikä tehnyt mieli enää nuuhkia metallipölyä ja istua viila kädessä pöydän ääressä 8 tuntia päivässä. Pukukaappi siirtyi yläkerrasta alakertaan, siinäpä se.

Pukukopin siirto tapahtui vuonna 2005. Alkutaipaleelle sattui pitkiä päiviä ja kovaa kiirettä. Pitkät työpäivät haastoivat sekä parisuhdetta että omaa jaksamista: arkiviikolla saattoi olla yli 60 tuntia töitä.

– Pahimmillaan tai parhaimmillaan, riippuu miten sen ottaa, oltiin perjantaina vielä illalla yhdentoista aikaan Konneveden kirkolla laittamassa sääsuojaa paikalleen, ja kahdelta aamusta Hirvaskankaan Shellillä syömässä lihapiirakkaa, Arttu muistelee.

Sittemmin saatiin lisäväkeä ja päivät alkoivat tasaantua. Pitkien päivien ja muuttuvien aikataulujen paineessa työporukan merkitys korostui.

– Näihin hommiin tarvitsee tietynlaisen mielenlaadun, ja ne mielenlaadut yleensä pärjäävät keskenään. Kyllä yksi kesä jo kertoo tarpeeksi tästä työstä, sen näkee työsuhteiden kestosta. Työporukat ovat sellaisia, että täällä ollaan joko puoli vuotta, vuosi tai sitten työsuhteet alkavat olla kymmentä vuotta. Siinä tiimit alkavat hitsautua yhteen ja oppii, miten toisen saa parhaiten hermostumaan.

Korkeat paikat eivät ole kaikkia varten

Arttu on ollut varastolla melkein koko Telinekataja-uransa, ja siihen on hyvä syy: hänellä on korkean paikan kammo. Se ei ole haitannut lainkaan ylenemistä.

– Olin 16 vuotta työntekijänä. Kaksi ja puoli vuotta sitten esihenkilöni Tuukka kysäisi, että mitäs jos minä ja Harjunpään Taneli olisimme varastotyönjohtajia. Siinä vaiheessa työnkuvani ei paljon muuttunut, mutta nyt olen työskennellyt vajaan vuoden Oulun ja Kuopion varastotyönjohtajien esihenkilönä. Se on tuonut mukanaan sen, että on enemmän kaikkea: paperitöitä ja reissaamista.

Toimiva työnjako ja hyvä tiimi ovat antaneet Artulle vapauden keskittyä muuhun kuin Jyväskylän varaston perusarkitoimintaan ja opetella uutta roolia. Arttu nauttii täysin palkein uusista vastuualueistaan. Hän vastaa muun muassa turvallisuusvälineiden tilaamisesta. – Se on ihan virkistävää! Ilmeisesti olen hoitanut hommani niin hyvin, että olen päässyt tähän pisteeseen, Arttu nauraa.

Pitkää uraa ja viihtymistä ovat vain parantaneet muutto uusiin, väljempiin toimitiloihin, uudet vastuualueet ja mahdollisuudet sekä kehittyä että kehittää.

– Jos vastaan tulee koulu, jonka haluan käydä, pääsen kyllä. Olen nyt myös kehitysryhmässä mukana, jossa katsotaan asioita läpi koko yrityksen tasolla. Testataan ja kehitetään eri tapoja helpottaa erityisesti asennuspuolta, Arttu iloitsee.

Asennuspuolella on edistetty erityisesti turvallisuusasioita, mikä ilahduttaa varmasti myös korkeiden paikkojen ystäviä. – Alkuun kun tein telineitä, meillä oli hyvällä tuurilla valjaat mukana. Sama juttu työvaatteiden kanssa, aluksi meillä oli vain tavalliset avohaalarit. Nyt meillä on monenlaisia suojavälineitä ja haalareissa heijastimet ja muuta. Käytännössä kaikki on parantunut.

Kalervon kanssa kaikkialla

Artun vapaa-ajan täyttää kaveri, joka on mukana myös työssä: berninpaimenkoira Kalervo. Nuori ja reipas Kalervo vaatii paljon puuhaa, jopa niin paljon, että Artun aiempi harrastus eli pitkät pyörälenkit ovat jääneet vähemmälle. Mutta asia ei haittaa ollenkaan, Kalervon kanssa kyllä viihtyy. Työkaverina Kalervo on ollut ihan pennusta asti.

– Kyllä se on kaikkien hanskat vienyt jo ainakin kerran. Muutenkin se on sellainen hengenluoja, vaikka aamuneljältä lumitöissä, Arttu nauraa.

Kalervo viihtyy autossa ja on ollut jo mukana Nurmijärvellä, Vaasassa ja Kuopiossa. Onkin hyvä, että Kalervo viihtyy autossa, sillä Artun parisuhde Vantaalla vaatii sekin oman matka-aikansa.

– Kalervo latautuu autossa aina pari, kolme tuntia ja sitten mennään taas. Puolisollani on toukokuussa 10 vuotta täyttänyt shetlanninlammaskoira nimeltään Gösta. Siinä on välillä vahtimista, kun 50-kiloinen berni alkaa härkkimään kahdeksankiloista shelttiä.

Työpaineita tasapainottaa Kalervon lisäksi rento suhtautuminen asioihin. Arttua ilahduttaa, kun pääsee mökille rantasaunaa lämmittämään ja kuuntelemaan joutsenia, leipomaan tai laittamaan ruokaa. Rantasaunan ja herkkujen rinnalle sopii Artun toinen rakas harrastus: oluet, erityisesti kaikki tummat.

– Minulla on 2082 eri olutta kerättynä Pint Please -sovelluksessa.* Kaikkien aikojen lempiolut Omnipollon Yellow Belly -olut on jo lopetettu, mutta minulla on yksi sellainen vielä jemmassa. Olen sanonut jo monelle, että kun täytän 50, juon sen.

Lähiaikojen suunnitelmissa on tänäkin vuonna perinteikkäästi Tuska-festivaali (kiitos työnantajalle kulttuuriseteleistä!) ja pienimuotoista kotimaan matkailua. Lisäksi työn alla on jatkuvana metsästyksenä parhaan saunaoluen löytäminen. Tähän mennessä on selvinnyt, että Mosaic-humalaa sisältävät ovat erittäin hyviä siihen tarkoitukseen.

– Muuten tavoitteena olisi pysyä terveenä ja päästä muuttamaan muualle kuin kerrostaloon. Olisi hienoa nähdä tähdet, kun sammuttaa valot. Niin, ja tietenkin elää viisikymppiseksi, että pääsen juomaan sen oluen.

* Tilanne 13.6.2023, klo 7:59.