– Monet kysyvät, enkö pelkää korkeita paikkoja vai olenko todella rohkea. Vastaan aina, että ei tässä työssä tarvitse olla rohkea, vaan parempi jos on vähän tyhmä, telineasentaja Joni Rättö nauraa. Turkulaisella on vyöllään lähes 12 vuotta telinehommia eikä loppua näy.
34-vuotias Joni Rättö ei ole vielä kokenut olevansa valmis jatko-opintoihin, eikä se ole menoa haitannut. 10-vuotiaasta alkaen Turun seuduilla asunut Joni ei ole peruskoulun jälkeen paljon koulun penkkejä kuluttanut, mutta osaamista on kertynyt kosolti.
– Aloitin ammattikoulun Mynämäellä, opiskelin rakentamista ja restaurointia. Se jäi kesken, sillä veri veti töihin. Pääsin koulun kautta työharjoittelupaikoille, sain uskoteltua pomolle, että olen hyvä tyyppi ja sinne sitten jäin rakennusapumieheksi armeijaan asti.
Armeijan jälkeen samalla työpaikalla ei ollut tarjota töitä, mutta aikaansaava tekijä oli jäänyt samoilla työmailla toimivien purkufirmojen mieleen. Seuraavat vuodet Joni toteutti itseään purkuhommissa: – Rakentaminen avasi portin työmaille ja sain oikeat kontaktit, vaikka en käynytkään koulua loppuun. Purkumiehet huomasivat, että olen reipas kaveri ja pääsin sitten repimään lavuaareja seinästä, tuhoamaan paikkoja ja minulle vieläpä maksettiin siitä, Joni nauraa.
Telinealalle Joni päätyi ystävän kautta. Hän ehti pyöriä muutaman vuoden Telinekatajan työmailla alihankkijan kautta, kun Telinekatajan työnjohtaja kysyi, haluaisiko hän ihan virallisesti Telinekatajalle hommiin. Valinta oli helppo.
Joni pääsi heti kiinni haasteisiin Telinekatajalla. – Oli toinen työviikkoni, kun sain tehtäväksi tehdä sääsuojat Turun pääpoliisiaseman remonttia varten. Se oli melkoinen haaste, mutta tekemällä oppii. Ei sitäkään kannata pelätä.
Vuosien varrella kerrytetty oppi näkyy arjen tekemisissä. Vaikka asiakas haluaisi kuulla muuta, Joni pitää tärkeänä sitä, että turhia ei luvata.
– Mun vahvuuksia on se, että pystyn ottamaan aikaa suunnittelulle ja turvallisuudelle. Tietenkin sitten, kun kaista on vapaa, voidaan painaa kaasua, mutta mielestäni jos yhtään epäilyttää, kannattaa istua alas ja miettiä. Jos me paineen alla tingimme turvallisuudesta yhtään, saattaa koko työmaalla loppua kiire yhtäkkiä. Terveenä töihin ja terveenä kotiin, siitä ei neuvotella.
Asiakkaatkin ovat panneet merkille vakauden ja vakuuttavat tulokset. Jonille on tullut puheluita suoraan aiemmilta asiakkailta, että tänne tarvitaan telineet, ota joku työnjohtaja mukaan ja laitetaan nimi paperiin.
– Telinekatajalla on osaavan ja kokeneen tekijän maine. Siitä on mukava pitää kiinni.
Tässä vaiheessa Joni on tehnyt koko lailla kaikkea Telinekatajalla. Hän on ollut asentajana, nokkamiehenä, varastomiehenä ja kuljettajana. – Koen olevani duunari sydämeltäni, vaikka olen väkisin joutunut välillä nokkamieheksi ja vastuurooleihin, Joni naurahtaa.
Seuraava askel uralla on jo selvä ja otettu: ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen Jonilla on pitkäaikainen vakikohde. – Olen nyt seuraavat viisi vuotta Paraisilla sementtitehtaalla. Se on mitä loistavin paikka! Kohde on aiemman huoltosopimuksen ajalta tuttu, kuten myös tuleva nokkamies.
Yli satavuotiaassa tehtaassa riittää huollettavaa ja ylläpidettävää, ja kohteessa vaihtelua. Piipun juuressa ollaan 80 metriä merenpinnan yläpuolella, kaivoksessa 200 metriä merenpinnan alla. Askel asentajaksi nokkamiehen roolista on Jonille tervetullut.
– Olen todella kiitollinen lähimmälle esimiehelleni. Naamasta taisi jo näkyä ja kuulua, etten enää viihtynyt nokkamiehen roolissa, joten esimies tarjosi tätä vaihtoehtoa.
Joni on viihtynyt telineillä pian 12 vuotta. –Viime vuonna kävi mielessä, että olisinko valmis opiskelemaan tutkinnon loppuun eli mitäs jos istuisin kuusi tuntia päivässä pöydän ääressä. Läppäsin itseäni sitten poskelle ja tulin takaisin järkiini, Joni nauraa.
– Pakon edessä minusta on mihin vaan, mutta mieluiten olen mukava ja rento kaveri, Joni Rättö tuumaa.
– Vanhat parrat aina kertovat tarinoita elämästään ja siitä, miten kovia jätkiä ovat olleet. Minä olen nyt tehnyt telineitä 12 vuotta, ja tavoitteena on pitää itsestäni niin hyvää huolta, että jaksan vielä 10 vuotta tässä työssä. Se jos onnistuu, niin voin laittaa jonneille jauhot suuhun. Telineasennus on sellainen ala, jota ei todellakaan tarvitse hävetä.
Jonilla on monta syytä viihtyä Telinekatajalla vielä tulevatkin vuodet. – Täällä on hyvä henki ja asenne. Henkilöstöllä on lupa kämmätä, eikä siitä heti teilata. Lisäksi tekijöiltä poistetaan stressiä, kun sitä on liikaa, niin kuin nyt minun tapauksessani. Onko muualla sellainen edes vaihtoehtona?
Muutenkin Telinekatajan rehellinen, suoraan puhumisen kulttuuri on Jonille mieleen. Työ on välillä siinä määrin haastavaa, että hurttia huumoria tarvitaan. – Vapaa-aika menee rennosti lihaskipujen parissa, Joni nauraa.
Siinä missä fyysinen työ tuntuu nahoissa, uiminen palauttaa kropan ja vanhat kunnon räiskintäpelit poistavat stressin. Ässä hihassa palautumiseen on uusi harrastus, frisbeegolf. – Harrastan sitä kaverini kanssa. Emme edes laske pisteitä, kävelemme vain metsässä tunnin. Siinä palautuu kroppa ja mieli.
Koska lihasjumitkin täytyy ansaita, mikä auttaa käynnistämään koneen aamuisin monen vuoden jälkeenkin? – Aamusta kunnon mättö soimaan, että pääsee telineille, sitten vähän rennompaa musiikkia, kun alkaa osat kolista. Eli Sabatonilla päivä käyntiin, ja sitten perään Alan Walkeria.
Niistä on hyvät, luotettavat telineet tehty.
Jaa artikkeli
