Timo Terho on löytänyt vahvuutensa ja paikat, joissa viihtyy. Porin seudulla telineosaaja tunnetaan jo niin hyvin, että asiakkaat tietävät soittaa suoraan hänelle. Työvuosia tälle Telinekatajan käyntikortille on kertynyt jo 20. Parasta ei selvästikään tarvitse vaihtaa!
Timon matka Telinekatajan luottomieheksi ei alkanut suoranaisesti koulun penkiltä. Timo opiskeli alun perin Ulvilan ammattikoulussa tietotekniikkaa. – Siihen aikaan teknologia eteni niin nopeasti, että kaikki opiskeltu oli vanhaa tietoa jo silloin, kun valmistuin, Timo muistelee.
Armeijan jälkeen Timo työskenteli vähän aikaa Porissa pienessä metallipajassa. Sitten silmään sattui paikallislehdestä Telinekatajan ilmoitus, jossa haettiin koulutuksen kautta telineasentajia Mäntyluodon telakalle. Loppu on historiaa.
– Tartuin tarjoukseen ja siihen jäin! En edes tiennyt telinealasta ennen kuin päädyin sille. Marraskuussa minulle tuli täyteen jo 20 vuotta tällä tiellä.
Timo aloitti koulutuksen jälkeen asentajana, mutta poikkesi Porin telineiltä pariksi vuodeksi Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennukseen. Siellä hän toimi ensin asentajana ja nokkamiehenä, ja sitten työnjohtotehtävissä. – Kohdallani tehtiin sellainen sopimus, että työskentelen Olkiluoto 3:ssa työnjohtajana määräaikaisesti, ja palaan sitten asentajaksi.
Timo on toiminut Porin seudulla jo niin kauan, että monet asiakkaista soittavat suoraan hänelle, kun tulee tarvetta telineille. Hän luonnehtiikin itseään ja rooliaan nokkamiehenä Telinekatajan käyntikortiksi.
– Kyllähän tämä kaikki siitä kertoo, että asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Tarjouskilpailuissa on useinkin käynyt niin, että asiakas on ensin valinnut halvimman toimittajan, mutta sitten siirtynyt meidän asiakkaaksemme.
47-vuotias Timo viihtyy työssään useastakin syystä. Yhtäältä Telinekatajan varmuus ja luotettavuus tuo työntekijöilleen turvaa ja sitouttaa taitavimmat, toisaalta arjen monipuolisuus pitää päivät mielenkiintoisina. Työpäiviin sisältyy vaihtelua niin paikkojen, ihmisten kuin tehtävienkin muodossa. Timo ei kuluta aikaansa toimistossa, ja se sopii hänelle erinomaisesti.
– En koskaan innostunut työnjohtohommista, sillä en ole kovin kiinnostunut laskemaan ja tekemään tarjouksia. Nokkamiehenä saan tehdä itsekin kentällä töitä. Ja melkein joka päivä tulee 15 000 askelta täyteen, Timo naurahtaa.
Työvuosien varrella askeleita on päässyt kartuttamaan monenlaisissa kohteissa. Timon mieleen ovat painuneet erityisesti vuosihuollot paikoissa, joihin ulkopuolisilla on harvoin mitään asiaa. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi Harjavallan vesivoimalaitos ja Olkiluodon ydinvoimalaitos. Harjavallan vesivoimalaitoksessa päästiin hyvinkin syvälle maan ja veden alle.
Korkeita paikkojakaan ei ole kannattanut pelätä, vaikka Timon mukaan pieni pelko pitää hengissä. – Porin Kaanaan teollisuusalueella olimme mukana 120-metrisen piipun huollossa. Silloin päästiin tekemään 80 metristä alaspäin riipputelineitä. Tuollaisissa paikoissa on helppo muistaa turvavaljaat!
– Kuuntelen aina mielelläni koko tiimin mielipiteet siitä, miten teline kannattaisi rakentaa. Helpottaa minunkin työtäni kuunnella muiden ideat, Timo kertoo.
Timo Terho on syntynyt Ulvilassa, asunut Porissa ja pitänyt majaansa Nakkilassa nyt 10 vuotta. – Porilaisuus on sopinut minulle, hän sanoo.
Perisatakuntalaisena Timo ei pahemmin kehu itseään, mutta hänelle on tärkeää hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Hän odottaa samaa tiimiltään. – Kun tehdään työtä, niin tehdään työtä. Tehdään turvallisesti ja niin hyvin, että asiakas on tyytyväinen, Timo summaa filosofiaansa.
Hänen asenteensa pitää muutenkin työn kiinnostavana ja mieleisenä. – Jokainen päivä on koulupäivä. Mielestäni joka päivä on hyvä oppia edes jotakin. Nokkamiehenä kuuntelen aina muidenkin mielipiteet, että saadaan parhaat ideat käyttöön. Helpottaa minunkin työtäni kuunnella muiden ideat, Timo nauraa.
Timo ei tosiaan ole ollut kiire lähteä Telinekatajalta mihinkään muualle töihin. – Ei minulla ole tarvetta juosta parin sentin perässä yrityksestä toiseen.
Mielestäni Telinekataja on muutenkin tämän alan kärki, ei ole tarvetta vaihtaa.
Työt eivät seuraa Timoa vapaa-ajalle tai uniin, vaan jäävät kotiportille. Vapaa-aikanaan Timo rentoutuu perheen parissa ja nautiskelee vuoden 1951 avo-Chevroletin kyydistä. Paljon ”mukavaa pientä näpertelyä” vaatinut auto rullaa nyt kuin parhaina päivinään. Muuten Timo viettää mielellään aikaansa elävän musiikin parissa. Hänelle maistuu juurimusiikki monipuolisesti: rockabilly, psychobilly ja bluegrass ovat kaikki saaneet sijansa hänen sydämessään.
Mutta mitä tavoitteita on miehellä, joka haastaa itsensä päivittäin, on viihtynyt 20 vuotta samalla työnantajalla ja löytänyt selvästi paikkansa maailmassa? – Ei minulla ole urallani mitään yhtä, selkeää maalia mihin tähtäisin. Yritän nauttia elämästä päivä kerrallaan, Timo nauraa.
Jaa artikkeli
