Telinekataja

Olli Rauhala: näkymätöntä työtä jäävuoren huipulla

– Minun urapolkuni Telinekatajalla on hyvin perinteinen: tulin nollakokemuksella koputtamaan oveen, ja olen siitä edennyt toimihenkilöksi, kertoo HSEQ-työnjohtaja Olli Rauhala. Hänellä on erityinen näkökulma telinetöihin: – Täältä puolen pöytää katsottuna teline on vain jäävuoren huippu toiminnassamme.

Telinekataja Olli Rauhala

Olli Rauhalan tie Telinekatajalla ei ole niitä tyypillisimpiä. – Olen alanvaihtaja, olen aloittanut nämä työt ihan nollista. Kokemukseni rakennustelineistä oli lähinnä se, että olen kävellyt kaupungilla niiden ohi. Kuitenkin kolme vuotta sitten tulin Telinekatajalle laudankantajaksi, Olli nauraa.

Toistaiseksi Ollille on kertynyt varsinaista telineasennuskokemusta varsin vähän. Koronan saapuessa Olli siirtyi varastolta koronakoordinaattoriksi.

– Valmistelimme silloin tilaajalle suurseisokkia, kun korona-aika saapui rajoituksineen. Työmaalle vaadittiin koronakoordinaattori, joten tartuin haasteeseen.

Lopulta itse seisokki siirtyi vuodella eteenpäin, mutta Olli aloitti koronakoordinaattorina toimistotyöt ja on sen jälkeen jäänyt niihin tehtäviin. Vuoden 2024 alusta titteli toimihenkilönä on ollut HSEQ-työnjohtaja.

– Jotkut ihmiset tietävät jo viisivuotiaina, mitä heistä tulee aikuisina, mutta minä en ole yksi heistä. Jos minulta olisi kysytty kymmenen vuotta sitten, näenkö itseni rakennusalalla, en olisi osannut odottaa tätä. Mutta olen kyllä viihtynyt, tämä on ollut minulle oikein hyvä ratkaisu.

Olli operoi toimessaan ammatillisen tason koulutuksella. – En ole nyt työn ohessa opiskellut vielä enempiä. Minun opintoni ovat sillä asteella, että hyviä kirjavinkkejä otetaan vastaan! hän nauraa.

Olli on Telinekataja-aikanaan toiminut myös työsuojeluvaltuutettuna. Erityisesti työsuojeluvaltuutetun koulutuksesta hän sai paljon kättä pidempää ja hyödyllistä pohdittavaa työhönsä. – Koulutuksessa pureuduttiin erinomaisesti siihen, miten tärkeää yhteistyö työpaikoilla on, ja miten sitä pyritään luomaan.

Teline on vain jäävuoren huippu

Hämeen suunnilta kotoisin oleva Olli vaikuttaa nyt Kilpilahdessa, ja käyttää työajastaan valtaosan tukitoimintoihin.

– Ennen kuin työntekijä on työmaalla, on tehty jo paljon näkymätöntä työtä. Esimerkiksi rekrytointi- ja kulkulupaprosessi on aikaa vievä, ja lisäksi työntekijän varusteisiin liittyy monia vaiheita, joita ei usein tule ajatelleeksi. Suojavarusteisiin liittyy moniportainen tilaus-, toimitus-, varastointi- ja huoltoprosessi. Itse teline on vain jäävuoren huippu täältä puolen pöytää katsottuna.

Olli luonnehtiikin HSEQ-työnjohtajan rooliaan ”jokapaikanhöyläksi”. Hän on oikeastaan se kuuluisa ”joku”, joka pitää huolta siitä, että pyörät pysyvät pyörimässä. – Hämmennän vähän jokaista puurokattilaa täällä. Jos nämä asiat eivät rullaa, se huomataan hyvin nopeasti!

Hän on telinetarkastuksen työnjohtaja, suunnittelee HSEQ-valvojan kanssa valvontakierroksia, valmistelee viikoittaisia keskusteluja ja raportteja tilaajalle, ja käy myös omilla valvontakierroksillaan. Nimenomaan turvallisuusnäkökohdat ovat tärkeässä osassa Ollin roolissa.

– Työpäivän täytyy olla turvallinen, se on kaiken lähtökohta.

Hyvän taustan HSEQ-työnjohtajan rooliin antoi koronakoordinaattorin pesti. Siinä Olli pääsi aitiopaikalle kehittämään menetelmiä ja käytänteitä. Täytyi löytää tapoja järjestää turvalliset työolosuhteet työntekijöille, ja tavallaan ajatella arki uudestaan. Miten riittävät turvavälit saadaan käytännössä toteutettua, miten maskien käyttö saadaan toimimaan.

– Meidän täytyi silloin tehdä vajavaisilla tiedoilla päätöksiä hyvinkin nopeasti, mutta varsinkin tuollaisessa uudessa tilanteessa huomasi hyvin, miten huonokin päätös on parempi kuin ei minkäänlaista päätöstä. Parantelimme ja päivitimme käytäntöjä aina, kun tuli lisää tietoa.

Telinekataja Olli Rauhala

HSEQ-työnjohtaja Olli Rauhala muistuttelee palautumisen merkityksestä. – Täällä taas kerran lähenee suurseisokki ja pitkät työpäivät. Niinpä meidän tekijöinä täytyy pitää itse huolta siitä, että lepäämme riittävästi ja palaudumme. Se on työnantajankin tahto.

Telinekataja Hakunilan vesitorni

– Ennen kuin työntekijä on työmaalla, paljon on jo tapahtunut. Taustalogistiikka ja päivittäinen pyörien pyörimässä pitäminen on asia, jonka huomaa usein vasta sitten, jos siinä on joku katkos, Olli Rauhala sanoo.

Telinekataja Hakunilan vesitorni

Arjen pienet onnistumiset kantavat

Telinekatajalla vallitseva suhtautuminen kehittämiseen ja työntekijöiden kuuntelemiseen saa Ollilta erityistä kiitosta. – Täällä on selkeästi se käsitys, että mitään ideoita ja ajatuksia ei ammuta heti alas. Se kun olisi varmin tapa lopettaa kaikki kehitystyö. Meidän kannattaa ehdottomasti kuunnella toisiamme, sillä mitään ei saa tehtyä yksin.

Tällä yhteistyöllä ja rakentavalla asenteella luodaan suuretkin onnistumiset ja eteenpäin menemisen henki. Olli pitääkin työssään erittäin merkittävinä arjen pieniä onnistumisia, ja sitä miten niitä saavutetaan hyvällä työporukalla. Siksikin suuret projektit, kuten seisokit, ovat hänellekin jääneet mieleen erityisen antoisina aikoina – haastavina, mutta antoisina.

– Niissä on oma tunnelmansa! Kohdataan haasteet yhdessä ja saadaan rutistus kunnialla maaliin. Se on hurja ponnistus tämän kokoiselta työyhteisöltä, ja sitä valmistellaan pitkään.

Ollin toi Porvoon seudulle alun alkujaan puoliso ja perhe, ja siellä hän nyt viihtyykin. – Tämä on juuri sopiva paikka ennen pääkaupunkiseudun vilinää.

Perheen hän lukee lempiharrastuksekseen, joka myös opettaa paljon. – Kotona on nuoreksi mieheksi kasvava poika, joka opettaa minulle pitkäjänteisyyttä ihan jokainen päivä, Olli nauraa. – Vaikka epätäydellisyyden sietäminen ei ole vahvin alani, olen siinä nyt piirun verran parantunut. Alan sietää niitä keskellä lattiaa lojuvia legoja jo hieman paremmin.

Muuten hän pitää huolta palautumisesta ja hyvinvoinnistaan muun muassa pyöräilemällä työmatkan sään salliessa, sekä kuntosaliharjoittelulla. Lisäksi lukeminen on tärkeää. Tällä hetkellä kesken on työkaverin vinkkaama Brian Klaasin Paha valta.

– Mitä enemmän tulee ikää, sitä tärkeämmäksi muodostuu palautuminen työviikosta, ja se että on hetkittäin täysin irti työstä. Alkaa myös ymmärtää, että palautuminen ei ole ainoastaan fyysistä. Tämä on erityisen tärkeää nyt taas, kun tilaajan suurseisokki lähenee – varsinainen työhän ei itsessään vedä tekijäänsä piippuun, vaan se ettei pidä huolta palautumisestaan.

Mitä Ollilla on seuraavaksi suunnitelmissa, millaisia tavoitteita hänellä on? – Asemassa, jossa on alaisia, täytyy siihen suhtautua tilanteen vaatimalla vakavuudella. Minulla on vielä paljon opittavaa tässäkin asiassa, eikä kukaan taida lopulta olla valmis. Eli kehitystyö jatkuu!