Joulukuussa 2021 laskutuspäällikön saappaisiin hypännyt Minna Vuorio on todellinen taloushallinnon moniosaaja. Vaikka rooli laskutustiimin esihenkilönä on uusi, on tämä Vantaalla asuva kahden lapsen äiti kartuttanut kokemusta Telinekatajalla jo muutaman vuosikymmenen ajan. Elämä on välillä vienyt muuallekin, mutta paluu tutulle ja turvalliselle työnantajalle on kerta toisensa jälkeen ollut itsestään selvää.
Pääkaupunkiseudulla varttunut ja valtaosan elämästään asunut Minna aloitti uransa Telinekatajalla vuonna 1988. Hän oli vastikään valmistunut kauppaopistosta ja ensimmäinen vakityö oli löytynyt vantaalaisesta insinööritoimistosta. Telinekatajan työpaikkailmoitus tuli sattumalta vastaan Helsingin Sanomissa ja näin sähkö- ja lvi-piirustusten puhtaaksi piirtäminen vaihtui enemmän omaa kiinnostusta vastaavaan palkanlaskentaan ja laskutukseen.
Nykyinen toimenkuva sisältää edelleen taloushallinnon perustehtäviä, laskutus mukaan lukien – ja hyvä niin. Kun tehtävät ulottuvat ruohonjuuritasolle asti, taidot eivät pääse ruostumaan ja tästä uunituore laskutuspäällikkö haluaa jatkossakin pitää kiinni. Tiiminvetäjän rooli on pitkän asiantuntijauran jälkeen tervetullut haaste ja Minna on kiitollinen saadessaan tuoretta näkökulmaa työhönsä. Uudessa pestissään hän kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen tiiminsä tukemisen.
– Nykyisessä roolissani yhdistyy monta asiaa. Saan edelleen työskennellä numeroiden parissa ja samalla oppia esihenkilön ominaisuudessa uutta. Kun ympärillä on asiantunteva ja hyvä porukka, tekee se yhteisistä onnistumisista sitäkin hienompia, kuvailee Vuorio.
Minnan ensimmäiset vuodet talousalan ammattilaisena olivat työntäyteisiä – töissä käytiin päivisin ja ylioppilaaksi opiskeltiin iltaisin. Opinnot yhdistyisivät työntekoon myös tulevaisuudessa. Telinekataja on alusta asti mahdollistanut opiskelun ja oman ammattitaidon kehittämisen, ja siihen on voimakkaasti kannustettu. Tätä korostaa myös Vuorio.
– Työtehtävien muuttuessa olen aina saanut kouluttautua, ja se on ollut mahtavaa. Aikaa on saatu järjestettyä opinnoille esimerkiksi lukuvapaiden muodossa.
Ensimmäisellä Telinekataja-kierroksellaan Minna viihtyi lähes kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen aviomiehen ulkomaankomennus vei nuoren pariskunnan ja kahdeksankuisen esikoisen Norjan Bergeniin. Komennuksen aikana Minna sai rauhassa nauttia vanhempainvapaastaan luottaen siihen, että hommansa hoitavalle ammattilaiselle löytyisi työpaikka, kun kotimaan kamaralle taas palattaisiin. Ja näin myös kävi. Telinekatajalta tarjottiin laskenta-assistentin paikkaa, jonka nuori paluumuuttaja otti ilomielin vastaan.
Seuraavien kuuden vuoden aikana tehtäväkirjo laajeni muun muassa osto- ja myyntireskontraan, kirjanpitoon, raportointiin, tilinpäätöksiin sekä vuosibudjettiin. Uusien tehtävien tukemiseksi Minna jatkoi opintoja. Ensin hän suoritti taloushallinnon ammattitutkinnon ja sen jälkeen sisäisen laskennan tutkinnon.
Ennen laskutuspäälliköksi siirtymistään Minna Vuorio ehti tekemään monipuolisen asiantuntijauran Telinekatajalla, jossa pitkät työsuhteet ovat tavallisia.
Vuonna 2005 oli taas aika sanoa Suomelle ja Telinekatajalle hyvästit, kun tähän mennessä nelihenkiseksi kasvanut Vuorion perhe muutti Pekingiin.
– Jälleen sovimme työnantajan kanssa siitä, että työpaikka odottaisi täällä, kun palaisin takaisin. Tässä vaiheessa emme tosin tienneet, että kahden vuoden ulkomaanvisiitti venähtäisikin yhdeksään, nauraa Minna.
Pekingistä nimittäin suunnattaisiin muutamaksi vuodeksi Singaporeen ja sieltä vielä Abu Dhabiin. Vuodet ulkomailla eivät kuitenkaan valuneet uran suhteen hukkaan, sillä Minna oli aktiivisesti mukana suomalaisyhteisöjen seuratoiminnassa.
– Sain ulkomailla asuessani tehdä monipuolisesti kaikkea, pelata golfia ja nauttia elämästä. Toimin muun muassa hallituksen jäsenenä Singaporen Suomalaiset -yhdistyksessä sekä Pekingin ja Abu Dhabin Suomi-kouluissa. Ammatillisetkin taidot pysyivät terässä, kun sain rahastonhoitajan ominaisuudessa huolehtia kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä, iloitsee Minna.
Suomeen palattuaan Vuorio päätti kokeilla kepillä jäätä ja ottaa yhteyttä vanhaan työnantajaansa, vaikka tauko olikin venynyt hieman kahta vuotta pidemmäksi. Ja löytyihän niitä töitä, tälläkin kertaa. Minna työskenteli alkuun laskutusasiantuntijan äitiyslomasijaisena Telinekatajalla ja siirtyi sen jälkeen muutamaksi vuodeksi tytäryhtiö Kataja Eventin palkkalistoille. Ennen paluutaan vakinaiseen työsuhteeseen Telinekatajalle, hän suoritti tradenomin tutkinnon.
Työnantajan ja -tekijän keskinäinen uskollisuus ja sitoutuminen on selvästi kannattanut, kun toimiston ovessa nyt vuonna 2022 komeilee laskutuspäällikön kyltti. Mikä on syy siihen, että Vuorio kerta toisensa jälkeen on halunnut palata?
– Telinekataja on vakaa ja turvallinen työnantaja ja voimme työntekijöinä luottaa siihen, että meistä välitetään. Lisäksi täällä työskentelee hyvää ja asiantuntevaa porukkaa, en voi kehua työkavereitani tarpeeksi. Pitkät työsuhteet kertovat mielestäni yrityksestä aika paljon – on helppoa jäädä töihin sellaiseen paikkaan, jossa arvomaailmat kohtaavat.
Vapaa-ajallaan pitkistä kävelyistä, pihatöistä, moottoripyöräilystä ja mökkeilystä nauttiva Minna on äärimmäisen kiitollinen Telinekatajalle siitä, että on voinut toteuttaa unelmiaan, matkustaa ja kokea perheensä kanssa saaden kerta toisensa jälkeen palata takaisin töihin. Hän on myös saanut seurata alansa kehityskaarta ja kehittyä itse sen mukana. Nyt kun taloushallinnon toimet ja palvelut ovat ottaneet valtavia harppauksia kohti kokonaisvaltaisia digiratkaisuja, muistelee Vuorio välillä sitä aikaa, kun palkanlaskenta ja laskutus eivät olleet pelkkää tietojen syöttämistä päätteelle, vaan aitoa käsityötä.
– Vielä 90-luvulla tilinauha oli kirjaimellisesti tilinauha. Tarkkuus oli valttia, kun työvälineinä toimivat muun muassa teräväkärkiset mustekynät, kalkkipaperi sekä painettu verokalenteri, muistelee Minna nauraen.
Jaa artikkeli
