Rauman oma poika Janne Vainio on varmaotteinen ja luotettu tekijä niin Olkiluodon telineillä kuin jalkapallokentilläkin. Molemmissa tarvitaan tiimitaitoja, rauhallista asennetta ja tarkkuutta.
34-vuotias Janne Vainio on vaatimaton ammattilainen: – Olen tällainen ihan tavallinen rennonoloinen tyyppi, en mitään ihmeellistä. Olen Raumalta kotoisin, asunut täällä koko ikäni, työskentelen Olkiluodossa.
Rennonoloisella otteella on selvästikin pärjännyt varsin hyvin, sillä Janne on ollut kysytty työntekijä telinealalla koko aikuisikänsä. Tammikuussa tulee täyteen viisi vuotta Telinekatajan kirjoilla, vaikka yhteistyö alkoi alihankkijoitten kautta jo paljon aiemmin, vuonna 2010.
– Hain lukion jälkeen opiskelemaan ja sainkin muutaman paikan. Samaan aikaan pääsin vuokrafirman kautta Telinekatajalle töihin Olkiluotoon, joten päätin mennä sinne. Siitä asti onkin ollut helppo toimia tutussa paikassa, kun käytännöt ovat tuttuja.
Kun Areva piti taukoa OL3:n rakentamisessa, työntekijöitä vähennettiin huomattavasti. Myös Telinekataja luopui alihankkijoistaan.
– Minun ei kuitenkaan tarvinnut olla kauaa olla ilman töitä, kun nykyinen esihenkilöni, työnjohtaja Antti Arppe soitteli OL1- ja OL2-laitosyksiköiden revisioihin. Sieltä minua kyseltiin sitten Loviisaan revisioon, missä olinkin useamman kuukauden muutamaan otteeseen.
Loviisan revisio olikin Jannelle yksi tähänastisen työuran parhaista kokemuksista. – Loviisasta jäi monen näköistä kokemusta niin töistä kun sen ulkopuoleltakin. Työporukalla käytiin katsomassa jalkapallon MM-karsintaottelu Suomi–Kroatia ja pidennetyllä viikonloppureissulla Tallinnassa.
Virallinen ja vakinainen työsuhde Telinekatajan kanssa alkoi vuonna 2019. Kokenut tekijä kävi työsuhteen aluksi vielä nokkamieskurssit.
– Ei työnkuvani nokkamiehen asemasta juuri muuttunut, minulla on nyt vähän enemmän vastuuta ja olen vähän enemmän yhteydessä asiakkaisiin, työnjohtoon ja varastoon, Janne tuumailee.
Jannella oli suunnitelmissa nuorempana ammattijalkapalloilijan ura, mutta se ei ainakaan toistaiseksi ole vielä alkanut. Hän pelaa hyökkääjän paikkaa kutosdivarissa pelaavassa FC Eurajoki 2 -joukkueessa.
– Joukkueemme kausi alkoi maaliskuun lopulla Suomen Cupin pelillä. Pidimme pelin jälkeen saunaillan, missä käytiin läpi tulevaa kautta ja äänestettiin kapteeni. Hiukan puskista se valinta tuli, mutta minusta äänestettiin kapteeni. Olen ihan otettu siitä, että sain tämän kauden vetää sitä roolia.
Muutenkin Jannen taidot tiimipelaajana on pantu merkille.
– Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa. Hyvin harvoin töissä olisi mitään nokkapokkaa kenenkään kanssa, vaikka hyvin monenlaisten ihmisten kanssa töitä on tehty.
Telinekatajan tiimien koko vaihtelee tilanteen mukaan, ja tekijöiden ikähaarukka on helposti parikymppisistä 60-vuotiaisiin. Tiimeissä on usein monia kansallisuuksia. Pitkän linjan tekijöiltä oppii paljon, jos vaan haluaa, vaikkakin kielimuuri saattaa tulla vastaan.
– Kommunikaatio toimii silti, ei ole mitään ongelmia saatu aikaan, Janne nauraa.
Janne on työvuosiensa varrella päässyt seuraamaan sekä turvallisuusvälineistön että -käytäntöjen kehittymistä.
– Olkiluodossa toki turvallisuus on aina ollut erityisasemassa ja siihen kiinnitetään paljon huomiota. Muuallakin nolla tapaturmaa on aina tavoitteena ja sen mukaan toimitaan.
Turvallisuutta kehitetään erityisesti Suomen olosuhteet huomioon ottaen, kuten esimerkiksi erilaisiin talvisiin tilanteisiin. – Muistan vielä ensimmäiset valjaat, kun tulin alalle. Ne ovat todellakin parantuneet paljon, Janne naurahtaa.
Viiltosuojahanskat ovat olleet käytössä jo pitkään, mutta myös itse telinemateriaaleihin tulee säännöllisesti päivityksiä. Janne iloitsee kehityksestä.
– Aina on parempi, kun on enemmän vaihtoehtoja. Jos meidän täytyy tehdä teline ahtaampaan paikkaan, saadaan nekin tehtyä turvallisemmin, ettei jää mitään riskialttiimpia kohtia.
Asentajapalavereissa painotetaan, että kaikki ideat otetaan ilolla vastaan, ja kehitysideat kuunnellaan mieluusti. – Meillä on kyllä toimivat vehkeet käytössä täällä, ei ole suurempia innovaatioita tullut mieleen, Janne tuumaa.
Innovaatioista puheen ollen, millaisia tulevaisuudensuunnitelmia kokeneella nokkamiehellä on? – Asiat ovat varsin hyvin näin. Tosin sain aikoinaan opiskelupaikan opiskelemaan logistiikkaa, eli ei opiskeleminen ihan täysin poissuljettu vaihtoehto ole.
Suunnitelmiin kuuluu myös mahdollisesti reissu ulkomaille katsomaan Juventuksen peliä (vaikka Del Piero ei enää pelaakaan) tai Valioliigan otteluita. Slavia Prahan ottelu Tsekissä oli mieleenpainuva kokemus tunnelmansa puolesta.
Muutenkin penkkiurheilu toimii hyvänä vastapainona työlle. Jos Janne ei pelaa jalkapalloa, hän seuraa sitä Viasatilta. – Jalkapalloa, dartsia tai UFC:ta tulee aika paljon katsottua.
Talveksi on tähtäimessä löytää sopiva futsal-porukka ja käydä katsomassa niin paljon Rauman Lukon pelejä kuin mahdollista. Luvassa siis vallan mallikas talvi.